Arkihiki

Suuret pahoittelut blogimerkinnän viivästymisestä (etenkin äidille ja isälle, terveisiä vaan). Tänne asettuessa ja kaverisuhteiden syventyessä aika kuluu vaan ihan muuhun kun koneella kirjoittamiseen. Valtaosa kyllä vaan rentoon hengailuun muiden vaihtarien kanssa, eli kyllä tämän blogihomman kanssa voisi vähän ryhdistäytyä. Tämä merkintä on sekava ja epäkronologinen, anteeksi vielä siitäkin.

Olen minä kyllä luennoillakin käynyt. Ne alkoivat jo reilu kaksi viikkoa sitten, eli nyt on niistä jotain kerrottavaakin. Minulla on yhteensä viisi kurssia, joista kaikki kestävät koko kevätlukukauden huhtikuun loppuun saakka (koko toukokuu näillä näkymin vapaa matkustelulle, woah). Töitä tuntuu riittävän kaikilla kursseilla. Se ei kuitenkaan haittaa yhtään niin paljoin kun se, että joka kurssilla tehdään vähintään yksi ryhmätyö. Ja osalla kursseista kaikki opiskelijat eivät puhu hyvin tai ainakaan mielellään englantia.

Mielenkiintoista asiaa kuitenkin on, Manner-Kiinan ulkopolitiikkaa, modernisoitumista ja uutta (sosiaalista) mediaa. Kahtena villinä korttina ovat "Exploring rural heritage of Hong Kong", jossa käyn ryhmän kanssa tutkimassa hylättyä kylää ja "Photography and moving image", joka ei ole kevyt vaan valokuvausta tutkimuskeinona hyödyntävä kurssi. Oman projektin lisäksi tottakai kaksi ryhmäesitelmää ja ryhmän kanssa tehtävä tehtävä. Noh, onpahan silti varmaan antoisa.

Tämmöinen hillitty värivalokuva tähän väliin.

Nyt pitää avata otsikon hiki-sanaa: arkeeni on hiipinyt täällä urheilu. Opinahjoni liikuntapalvelut ovat ilmaisia, joten olen ehtinyt hyödyntää niitä jo useamman lajin parissa. Pallopeluuta halavan pitää vaan varata sali, mielellään päivä tai pari etukäteen halutun ajan varmistamiseksi. Peliseuraakin löytyy helposti vaihtareista ja kansainvälismielisistä paikallisista koostuvasta WhatsApp-ryhmästä. Eniten olen pelannut sulkapalloa (viimeksi tänä aamuna), mutta vähästä kokemuksesta huolimatta myös tennis on ollut oikein hauskaa. Uida en osaa vieläkään kuin koiraa ja puolisammakkoa, mutta sitäkin olen kerran tehnyt. Ylihuomenna luvassa on salikoulutus, joka on pakko käydä jos haluaa käyttää kuntosalia, eli kohta tulee lihaskuntoharjoitteluakin varmaan mukaan. Melkoista.

Liikunnan vastapainoksi syön kyllä herkkuja. Tässä "kananmunavohveli", eli jonkinnäköisenä kananmunavaahdolla täytetty palloleivonnainen. Saatavana myös suklaan ja mansikan makuisena.

Yksi liikuntamuoto lisää ja ehkä omalla tavallaan antoisin on vaellus. Vuoria ja vaellusreittejä Hongkongissa riittää loputtomiin, ja pientä esimakua olemme ehtineet jo saamaan. Ensimmäinen vaellus oli enemmänkin normaalia raskaampi kävely Shing Mun Reservoir -nimiseen paikkaan asvaltoituja teitä (ja monia ylämäkiä) pitkin. Matkalla näkyi apinoita ja hämmentävää kyllä, lehmiä. Vettä oli myös paljon.

Yksi vetinen maisema tässä.

Aivan löysäksi ei vaellusurheilumme täällä jää, sillä Andy-niminen paikallinen ja sporttinen nuorimies vie vaihtareita mielellään vuorille. Perjantai 15. päivä kävimme läheisen Pat Sing Lengin luonnonpuiston reitillä. Se oli oppaamme mukaan keskitasoa (tai vähän helpompi) ja otti koville etenkin loppupäästä, jossa oli kahdenkymmenen minuutin verran kiipeämistä ylöspäin, enimmäkseen portaita pitkin. Alussa olleet, hetkittäin jopa vaakatasossa kulkevat polut olivat huomattavasti miellyttävämpiä. Tunne vuoren päällä oli kyllä mainio jalkojen tärinästä huolimatta!

Näkymiä Andyn vaelluksen huipulta.

Siinä pieni hyppy menneisyyteen. Muu aika on kulunut kauppa- ja illallisreissuilla vaihtariporukan kanssa. Yöelämääkin olemme katsastaneet kahden lauantain verran. Eniten käymme kuitenkin kampuksen Seven-Elevenissä. Osa meistä keräilee maanisesti tarroja passiin, jolla saa pienen Sanrio-pehmolelun. Itse en moiseen sorru.

Mistä haluatte kuulla ensi kerralla? Ainakin ruokamerkintää olen ajatellut, tosin sitä varten pitäisi kerätä vähän kuvamateriaalia. Opinnoista, arjesta tai alueesta voin myös kertoa enemmän tarvittaessa.

Loppuun vielä hakemusvideo! Madventures ja Ulkoasianministeriö etsivät kilpailussaan kirjeenvaihtajia, ja fiksuna ja filmaattisena ihmisenä päätin tietenkin osallistua. Pitäkää peukkuja!